torsdag, december 14, 2006

rakastamisen sietämätön keveys

Sua ma ain
aatoksissain
paijaan
Kunnes, ah,
sen vihdoin
snaijaan
Olis pitänyt
silloin uskoo
faijaa
Kun lumihan-
gessa leikin
papukaijaa
Äsken soitin,
se totes vaan
"Ai jaa"

Runotorstai: huono runo

12 kommentarer:

Anonym sa...

Hmmm...olet aika hyvin onnistunut haasteessa...
Onnittelut huonosta suorituksesta!

Allyalias sa...

Tää on aivan hekkumallisen huono. Uuh, pitäisiköhän lähettää tämä runo pahimmalle viholliselle ystävänpäivänä?

Anonym sa...

lol

tajuton! ;)

Sirpa sa...

aarg. voi ei. ihanaa.

ja kaiken mitä kommentoidan voin, olen jo sanonut. (myös siellä omassani kommenttilootassani.)

Anonym sa...

Tuo tupakkiaskin kanteen lyijykynällä tekstattuna ja sitten huomaamatta jätetään johokin kuppilan pöydälle löydettäväksi. Sitten vaan seuraamaan paikalisten lehtien yleisönosastoja. Joku nappaa tuon varmasti ja lähettää textiviestinä SAA SANOA-palstalle.
Mutta elämä on.

marko sa...

Dankke söön kaikille kommenteista, ja kiitos ideasta, oh-show-tah, täytyy panna tuo korvan taakse...:D

Anonym sa...

Tämä runo kuuluu edhdottomasti kategoriaan söpöt, mutta huonot. Erityisen vaikuttunut olin tavuviivasta.

marko sa...

Kiitos, Tui. :) Harkitsin matkan varrella tavuviivaa myös papukaijaan, joko "papu-/ kaijaa", tai vielä törkeämmin "pa-/ pukaijaa", mutta se tuntui jotenkin liian räikeältä.

Anonym sa...

Pidin erityisesti papukaijan leikkimisestä hangessa..

marko sa...

:)

Salka sa...

Kaikki on jo yllä sanottu mutta oli tää kyllä ihana;)

marko sa...

Tänks, Salka! :)