Sua ma ain
aatoksissain
paijaan
Kunnes, ah,
sen vihdoin
snaijaan
Olis pitänyt
silloin uskoo
faijaa
Kun lumihan-
gessa leikin
papukaijaa
Äsken soitin,
se totes vaan
"Ai jaa"
Runotorstai: huono runo
Prenumerera på:
Kommentarer till inlägget (Atom)
12 kommentarer:
Hmmm...olet aika hyvin onnistunut haasteessa...
Onnittelut huonosta suorituksesta!
Tää on aivan hekkumallisen huono. Uuh, pitäisiköhän lähettää tämä runo pahimmalle viholliselle ystävänpäivänä?
lol
tajuton! ;)
aarg. voi ei. ihanaa.
ja kaiken mitä kommentoidan voin, olen jo sanonut. (myös siellä omassani kommenttilootassani.)
Tuo tupakkiaskin kanteen lyijykynällä tekstattuna ja sitten huomaamatta jätetään johokin kuppilan pöydälle löydettäväksi. Sitten vaan seuraamaan paikalisten lehtien yleisönosastoja. Joku nappaa tuon varmasti ja lähettää textiviestinä SAA SANOA-palstalle.
Mutta elämä on.
Dankke söön kaikille kommenteista, ja kiitos ideasta, oh-show-tah, täytyy panna tuo korvan taakse...:D
Tämä runo kuuluu edhdottomasti kategoriaan söpöt, mutta huonot. Erityisen vaikuttunut olin tavuviivasta.
Kiitos, Tui. :) Harkitsin matkan varrella tavuviivaa myös papukaijaan, joko "papu-/ kaijaa", tai vielä törkeämmin "pa-/ pukaijaa", mutta se tuntui jotenkin liian räikeältä.
Pidin erityisesti papukaijan leikkimisestä hangessa..
:)
Kaikki on jo yllä sanottu mutta oli tää kyllä ihana;)
Tänks, Salka! :)
Skicka en kommentar